Luokkaan ei noin vain sujahdettu, vaan kiltisti jonotettiin oven takana. Opiskelijoiden kädet ja meikit tarkistettiin, samalla kännykät jätettiin laatikkoon säilöön. Kynnet eivät saa olla liian pitkät eikä lakattu, kasvot tulee olla siististi ehostettu. Työvaatteet tulee olla päällä. Mikäli näin ei ole, joutuu kirjoittamaan esseen miksi minulla ei ole työasua. Muutama tyttö joutui kynsilakat poistamaan. Annit myös kiltisti jättivät kännykät säilöön. :) Minulta ei sentään sitä poistettu, niin pääsin napsimaan kuvia.
Työsali oli saman tyyppinen kuin Suomessakin mutta opiseklijoilla oli huomattavasti enemmän omia työvälineitä ja tarvikkeita kuin meidän opiskelijoilla. Saksassa opiskelijalla oli vanuista lähtien omat tarvikkeet.
Annit pääsivät mukaan myös katsomaan testiä, jonka opiskelijat tekivät. Testissä he pareittan tutkivat ihon rakenteen tutkimuslaitteella ja antoivat kotihoitosuositukset toisilleen. Siinä testattiin heidän taitoaan asiakaspalvelussa, laitteen käytössä ja ihon laadun tunnistamisessa. Oikein mielenkiintoista! Annit jatkoivat matkaa "oman" luokkansa kanssa teoriatunneille.
Itse pääsin tutustumaan kasvo- ja vartalohoitoihin toisen ryhmän kanssa. Ihana oli huomata kuinka samanlaista mutta kuitenkin erilaista opiskelu siellä on. Hoidot on samanmoisia mutta tahti siellä on kyllä ripeä. Huh huh...
Tutustuin myös hiusopiskelijoihin ja heidän opetukseensa. Saksassa hiusopiskelijat pääasiassa liikkeissä, vain pari päivää viikossa käyvät koululla teoriaopinnoilla. Paljon oli maahanmuuttaja-opiskelijoita ja poikia suurin osa ryhmästä. Kielimuuri oli melkoisen suuri ryhmässä. Todella positiivisia ja iloisia ovat. Olivat innostuneita kuulemaan miten meillä Suomessa opiskellaan.
Koulun jälkeen tapasin vielä tytöt ja kävimme syömässä. Huomenna jo itse lähden kotiin ja tytöt jää jatkamaan vaihtoa joulukuuhun asti.
Illalla tapasin vielä Barbaran. Hän vei minut hurmaavaan paikkaan illalliselle. Ravintola oli vanha linna omalla rauhallisella paikallaan.. Paikka oli täynnä ihmisiä. Perheet pienten lasten kanssa ja koirat mukana, pariskuntia, työporukoita. Ja ruokaa oli herkullista. Ihana oli rauhassa keskustella Barbaran kanssa yhteneväisyyksistä ja eroavaisuuksista koulutuksissamme ja elämästä muutoinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti